Suomen elokuvan naistähdet 1: A-H
Dolly von Alfthan (1919 - 2000). - Varjoja Kannaksella (1943). -
Dolly von Alfthan oli suomalaissyntyinen näyttelijä. Hän nousi maineeseen Helsingin Ruotsalaisen teatterin näyttelijänä juuri ennen sotia,
mutta joutui sodan jälkeen pakenemaan Ruotsiin Suomen vastavakoilulle tekemänsä työn takia. Filmitähdeksi Alfthan tuli kahden tähdittämänsä
Fenno-Filmin jännityselokuvan kautta. Hän oli myös ajan suosittujen tanssien valloittava esittäjä sekä teatterissa että elokuvassa. Kansalle
Alfthan oli suomalaisen elokuva- ja teatteritaiteen hurmaava tähti enemmän kuin salaperäisyyden verhoama vakoojatar, mutta lehdet
alkoivat kirjoitella kyseenalaistavasti siitä, että hän eläisi niin sanottua "kaksoiselämää". Nuoren Dollyn kauniit ja älykäsilmeiset kasvot sekä luonnollisen notkea liikehdintä
saivat osakseen suurta huomiota. Lehtien arviot vilisivät sanoja "ihastuttava" tai "hurmaava".
Siiri Angerkoski (1902 - 1971). - Pekka Puupää (1953). -
Yhteensä 107 elokuvaroolia tehnyt Angerkoski on kaikkien aikojen työllistetyin suomalainen elokuvanäyttelijä.
Hän oli kansan suuri suosikki. Hänestä sanottiin, että hän oli kai mukana jokaisessa elokuvassa, yhtä tarpeellisena kuin huonekalu.
Siiri Angerkoski oli hyvä ihminen ja hyvä näyttelijä, hän osasi kaiken ja tiesi kaiken. Tarmo Mannin mukaan Siiri Angerkoski oli suuri näyttelijä ja
piti koko elokuvaa tekevää tiimiä yllä - eikä hän todellakaan jäänyt puun taakse piiloon, vaan toi itsensä
esille, kuten hyvän näyttelijän kuuluukin tehdä.
Ritva Arvelo (1921 - 2013). - Menneisyyden varjo (1946). -
Näyttelijä, elokuva- ja teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja sekä nykytanssin uranuurtaja Ritva Arvelo
teki useita ansiokkaita rooleja elokuvissa, kuten Radio tekee murron (1951) ja sen jatko-osassa Radio tulee hulluksi (1952) sekä
Suopursu kukkii (1947), Kilroy sen teki (1948), Kultamitalivaimo (1947) ja Kesäkapina (1970).
Asta Backman (1917 - 2010). -
Teatteriroolien lisäksi Backmanilla oli yli kymmenen elokuvaosaa, muun muassa pääosa "probleemielokuvassa" Ylijäämänainen.
Hänen osasuorituksensa sai paljon tunnustusta. Backman näytteli myös muun muassa kaksinaamaista opettajatarta elokuvassa Neiti talonmies
ja kansakoulun opettajan rouvaa elokuvassa Pastori Jussilainen. Lisäksi hän näytteli elokuvassa Täällä Pohjantähden alla räätäli Halmeen
(Kalevi Kahra) vaimoa. Hänen puolisonsa esitti elokuvassa apteekkari Dahlbergia.
Mia Backman, Amanda Maria "Mia" Backman (1877 - 1958). - Rovastin häämatkat (1931). -
Mia Backman oli teatterinjohtaja, näyttelijä ja ohjaaja. Hän aloitti näyttelijänuransa ruotsinkielisessä teatterissa.
Backman oli näyttelijänä kolmessa mykkäelokuvassa sekä kolmessa äänielokuvassa. Hänen debyyttinsä valkokankaalla oli vuonna 1913 elokuvassa Nuori luotsi. -
Mia Backman oli räiskyvän temperamentikas teatteripersoona. Eräällä Berliinin-matkalla näyttelijä Eine Laineen kanssa naiset joutuivat
ongelmiin tullissa valtavan matkatavaramääränsä takia. Tällöin Backman suuttui ja haukkui tullimiehet, saksalaiset ja ulkomaat.
Kiusallinen huomio houkutteli paikalle ihmisiä ja tullimies luovutti. Hetkessä Backman muuttui auringonpaisteeksi ja pursui ystävällisyyttä.
Hän syleili tullimiestä ja sanoi: "Milloin tahansa tulette Suomeen, teillä on aina vapaaliput Kansan Näyttämölle! Tervetuloa!"
Maaria Eira (1924 - 1999). - Ballaadi (1944). -
Oopperalaulaja ja elokuvanäyttelijä Maaria Eira tunnettiin ennen kaikkea musiikkielokuvien tähtenä.
Eira oli mukana neljässä suomalaisessa elokuvassa 1940- ja 50-luvuilla. Eira herätti huomiota myös kauneudellaan ja lavasäteilyllään,
mikä sai suomalaisen elokuvan kiinnostumaan hänestä.
Filmidebyytti tapahtui Toivo Särkän elokuvassa Ballaadi vuonna 1944. Arvostelijat ylistivät hänen roolisuoritustaan Ebba Dunckertina.
Ella Eronen (1900 - 1987). - Herrat täysihoidossa (1933). -
Näyttelijä ja lausuntataiteilija Ella Eronen esiintyi uransa aikana viidessä elokuvassa. Valkokankaalla hänen roolinsa
oli joko vanhapiika tai verevä vamppi. Osittaisessa äänielokuvassa Jääkärin morsian vuonna 1931 Erosella oli kohtalokkaan naisen, Sonja Strandin osa.
Ikäneitoja hän esitti vuonna 1933 elokuvissa Herrat täysihoidossa ja Pikku myyjätär. Ainoa varsinainen pääosa Erosella oli vuonna 1938
valmistuneessa Kalle Kaarnan ohjaamassa Elinan surmassa.
Helena Futtari (1919 - 1973). - Sillankorvan emäntä (1953). -
Näyttelijä, lausuntataiteilija ja lausunnanopettaja Helena Futtari nähtiin valkokankaalla kolmeen otteeseen. Kolmiodraamassa Sillankorvan emäntä hän
teki vahvan roolitulkinnan maalaistalon valtiattarena. Lisäksi hänellä oli radio- ja televisiotehtäviä. - Kansan Uutisten arvostelija luonnehtii Futtarin
suoritusta Sillankorvan emännässä näin:
"Tummanuhkeassa Helena Futtarissa ruumiillistuu kypsän naisen kuuma
seksuaalisuus, joka etsii tyydyttämistään. Sillankorvan haulikko on yhtä varmoissa käsissä kuin kaulinkin."
Anneli Haahdenmaa (1930 - 2017). - Yhteinen vaimomme (1956). -
Näyttelijä Anneli Haahdenmaa oli mukana useissa televisiosarjoissa ja televisioelokuvissa.
Valkokankaalla hän on yksi tähdistä elokuvissa Yhteinen vaimomme ja Ei enää eilispäivää (1956).
Tyyne Haarla (1892 - 1968). - Kuriton sukupolvi (1937). - Kansallisteatterissa näytelleellä
Tyyne Haarlalla oli vuodesta 1935 lähtien kymmenissä elokuvissa pieniä rooleja. Elokuvissa hän oli koruttoman sydämellinen
ja aito hahmo. Tyyne Haarla sai teatterin puolella ylistäviä arvosteluja, jopa hänen karjalaista hersyvää nauruaan
kehuttiin, kun jonkun toisen näyttelijän kolkkona kaikuva nauru saattoi pilata koko esityksen. Hänen ensiesiintymisensä
valkokankaalla Waltarin Kurittomassa sukupolvessa ei kuitenkaan vakuuttanut ainakaan Ukko Havukkaa, joka totesi, että "Tyyne ei vaikuttanut olevan
varmalla maaperällä". (Naamio: aikakauslehti näyttämötaiteita varten 7-8/1937)
Tuija Halonen (1936 - 2009). - Me tulemme taas (1953). -
Valkokankaalla Halosen tyypitettyjä rooleja olivat vaaleat ja amerikkalaistyyliset hurmaajattaret. Tällaisia olivat muun muassa
Sannin rooli elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila (1952) ja nimiosa Muhoksen Mimmissä (1952). Hän esiintyi myös muun muassa Pekka Puupää -elokuvissa.
Anja Hatakka (1938 - ). - Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959). -
Näyttelijä ja missi Anja Hatakka oli kesätöissä vedenneitona Linnanmäellä 1955, kun elokuvaohjaaja Armand Lohikoski löysi hänet sieltä elokuviin.
Loppukesästä 1955 alkoivat Pekka ja Pätkä salapoliiseina -elokuvan kuvaukset Saimaalla, ja Hatakalla oli yksi päärooleista. Elokuva sai ensi-iltansa vasta kahden vuoden kuluttua,
kun Tuntematon sotilas sekoitti Suomen Filmiteollisuuden julkaisuaikatauluja. Seuraavina vuosina Hatakka näytteli yli kymmenessä elokuvassa.
Pia Hattara (1923 - 2015). - Anu ja Mikko (1956). -
Hattara näytteli 32 elokuvassa vuosina 1950–1988. Hän tuli tutuksi topakoiden, usein tiukkapipoisten naishenkilöiden
tulkitsijana muun muassa Komisario Palmu -elokuvissa.
Regina Heinonen (1916 - 1973). - Suomisen Olli rakastuu (1944). -
Regina Heinonen oli elokuvanäyttelijä ja Suomen Filmiteollisuuden kuvaussihteeri.
Hän aloitti uransa näyttelemällä yhtiön elokuvissa ja myöhemmin jatkoi työtään kuvaussihteerinä 1950- ja 1960-luvuilla. Heinonen oli
tunnettu 1940-luvulla roolistaan kahdessa Suomisen perhe -elokuvassa, Suomisen Olli rakastuu ja Suomisen Olli yllättää, joissa hän näytteli Olli Suomisen tyttöystävää Ritvaa.
Muutoin Heinosen elokuvaosat olivat lähinnä avustajatasoisia tehtäviä SF:n elokuvissa, kuten Uuteen elämään, Nuoruus sumussa ja Valkoiset ruusut.
Viimeisen roolinsa hän teki elokuvassa Kun tuomi kukkii vuonna 1962.
Hilkka Helinä (1916 - 1973). - Kolmastoista koputus (1945). - Hilkka Helinä
oli tämän aikakauden filmitähti suurella kirjaimella. Hän saattoi elokuvan vaatimusten mukaisesti olla briljantti
ja tyylikäs, plyymeissään mannermaisen tuulahduksen tuova sankaritar tai pateettisen voimakas.
Myös toiseen ääripäähän, yhteiskunnan pohjalle, hän solahti vaivattomasti Ryysyrannan Joosepissa.
Itse Hilkka Helinä on todennut työstään:
"Sanovat minua komedianäyttelijäksi,
ja onhan sitäkin tullut tehdyksi, mutta muutakin on toki neljännesvuosisataan sisältynyt.
Rakkain tehtävä on aina se, jonka parissa joutuu kamppailemaan." (Teatteri 18/1962)
Mai-Brit Heljo (1926 - ). - Komppanian neropatit (1952). -
Mai-Brit Salome "Maippi" Heljo (o.s. Helenius, ent. Kaila) on suomalainen näyttelijä. Hän esiintyi kaikkiaan lähes 30 elokuvassa vuosina
1949–1994. Merkittävimmät roolinsa hän teki elokuvissa Rovaniemen markkinoilla (1951), Kuollut mies kummittelee (1952), Komppanian neropatit (1952),
Lentävä kalakukko (1953) ja Onni etsii asuntoa (1955).
Elna Hellman (1896 - 1981). - Tuomari Martta (1943). -
Elna Hellman oli enemmän, kuin pelkkä näyttelijä - hän oli käsite. Hän totesi itsestään näin:
"Taitaa olla niin, että mitä vähemmän on siunattu ihmiselle - ja etenkin näyttelijättärelle - ulkoista hyvää,
sitä enemmän silloin kääntyy kehittämään sisäpintojaan, saamaan sisälleen jotakin sellaista, jonka
välittämisessä muille löytää tyydytystä ja joka loppujen lopuksi saa ihmiset joko unohtamaan pintakuoren
tai näkemään sen uutena, vallan toisena kuin se olisi ilman näiden sisäisten voimien vaikutusta." (Taiteen maailma 7/1948)
*Kuvat All Rights Reserved. Luvan kuvien käyttöön on antanut: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI).
*Kari Uusitalo: Näyttelijäesittelyt
*Sisko Rytkönen: Näyttelijäesittelyt
*Kalevi Koukkunen: Näyttelijäesittelyt
*Wikipedia: Näyttelijäesittelyt
*Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja
*Peter von Bagh: Elokuvan historia
*The Internet Movie Database (IMDb)
Naistähdet 1 A-H.
© matkalyhty.fi