Suomen elokuvan miestähdet 4: K
Eino Kaipainen (1899 - 1995). - Naiskohtaloita (1947). - Hän oli tunnetuimpia miesnäyttelijöitä
suomalaisissa elokuvissa 1930-luvulta 1960-luvulle saakka. Valkokankaalla Kaipainen oli yleensä ihanteellinen suomalainen mies, rehellinen ja suoraselkäinen sankarityyppi.
Hemmo Kallio (1863 - 1940). - Rovastin häämatkat (1931). -
Hemmo Kallio aloitti ammattinäyttelijänä vuonna 1890 Suomalaisessa Teatterissa eli Suomen Kansallisteatterissa, missä hän näytteli eläkeikäänsä saakka.
Vuosina 1920–1936 Kallio näytteli useissa kotimaisissa elokuvissa, yleensä isän roolissa. Hän näytteli mm. elokuvissa Anna-Liisa (1922), Tukkipojan morsian (1931)
sekä nimiroolissa elokuvassa Rovastin häämatkat (1931). Roinilan talossa Hemmo Kallio ei arvostelijan mukaan vain näytellyt, vaan hän Meri-Mattina
eli osaansa jokaisella liikkeellään, kasvojensa ilmeillä ja äänensä sävyllä. (Suomen Kuvalehti 39/1935)
Kullervo Kalske (1912 - 1977). - Kersantilleko Emma nauroi? (1940). -
Ennen elokuvauraansa Kalske työskenteli Kotkassa poliisina seitsemän vuotta ja esiintyi satunnaisesti Kotkan Näyttämöllä.
Valkokankaalla hänet nähtiin enimmäkseen sotilaan, urheilijan tai muun romanttisen sankarin rooleissa.
Salskea, 186 cm pitkä Kullervo Kalske oli 1930-luvun loppupuolen suosituimpia filmitähtiä ja erityisesti nuorten tyttöjen idoli.
Uljas Kandolin (1915 - 1980). - Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960). -
Kandolin teki pitkän uran kotimaisen elokuvan parissa, hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1946 valmistuneessa Ilmari Unhon ohjaamassa elokuvassa ”Minä elän”.
Santeri Karilo (1908 - 1959). - Simo Hurtta (1940). -
Santeri Karilo esiintyi näyttelijän urallaan myös 29 elokuvassa vuosina 1936–1959. Hänen ensimmäinen elokuvatehtävänsä oli salakuljettaja
Kivalon osa jännityselokuvassa VMV 6. Karilon elokuvaosat vaihtelivat isoista sankarirooleista konnatyyppeihin.
Peter von Baghin luonnehdinnan mukaan Karilo oli yksi suomalaisen elokuvan maagisimpia näyttelijöitä: komea, palavakatseinen ja vahvaääninen.
Kaarlo Kartio (1904 - 1940). - Syntipukki (1935). - Kartio esiintyi 16 elokuvassa. Hänen tunnetuin roolinsa oli Lapatossun hyväntahtoinen mutta
yksinkertainen ystävä Vinski Lapatossu-farsseissa, joissa hän muodosti parivaljakon yhdessä Aku Korhosen kanssa.
Turo Kartto (1910 - 1942). -
Nuorena kuollut näyttelijä, elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja Turo Kartto esiintyi useissa elokuvissa.
Näitä olivat nuoren aktivistin rooli Risto Orkon aatedraamassa Aktivistit (1939) ja paroni Ahlfeldtin rooli Valentin Vaalan komediassa Rikas tyttö (1939).
Hän näytteli myös tohvelisankari Vihtori Vuorenkaiun poikaa Teuvo Tulion tuottamassa ja ohjaamassa elokuvassa Vihtori ja Klaara (1939).
Turo Kartto myös sanoitti ainakin 15 iskelmää. Tunnetuin niistä on George de Godzinskyn säveltämä ikivihreä Katupoikien laulu Toivo Särkän ohjaamasta
elokuvasta Onnellinen ministeri (1941).
Martti Katajisto (1926 - 2000). - Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955). -
Elokuvahistoriaan Martti Katajisto on jäänyt eritoten tukkipoika Nokian roolista Sillanpään romaaniin perustuvassa elokuvassa Ihmiset suviyössä (1948).
Peter von Baghin mukaan Katajiston kolme parasta elokuvaa sijoittuivat 1940-luvulle. Ne ovat jonkinlaisen puhtaan, koskemattoman nuoruuden
peruskuva sellaisena, kuin valkokangas voi sen tallettaa. Nämä elokuvat ovat Ihmiset suviyössä, Prinsessa Ruusunen (1949) - jossa hän prinssinä ratsastaa
valkoisella hevosella kauneimman suomalaisen satuelokuvan kulisseihin - ja Kanavan laidalla (1949). Nuoren Martti Katajiston esitys
valkokankaalla oli täynnä voimaa ja sisäistä hehkua. Kukaan toinen ei koskaan ole näytellyt, eikä tule näyttelemään samalla tavalla,
totesi Ville-Veikko Salminen.
Einari Ketola (1904 - 1980). - Kiinni on ja pysyy (1955). - Vaikka Einari Ketola
näytteli erilaisia rooleja lähes neljänkymmenen vuoden ajan, ja esiintyi 37 elokuvassakin, hänestä muistetaan yleensä vain korpraali Möttösen rooli.
Möttönen oli kansan mieluinen naurattaja, jonka esitykset olivat hyvin suosittuja. Sotavuosina Einari Ketola
esiintyi puujalkavitsejä kertovana kansanomaisena korpraalina sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa.
Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin, että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatuteattereista.
Kosti Klemelä (1920 - 2006). - Yhteinen vaimomme (1956). -
Kosti Klemelä esiintyi yhteensä 24 elokuvassa ja televisiosarjassa. Rooleista tunnetuin on vänrikki (myöhemmin luutnantti) Koskela Väinö Linnan
Tuntemattoman sotilaan vuoden 1955 filmatisoinnissa. Vaikka Klemelä teki 1950-luvulla kymmenisen elokuvaosaa, hän on ollut oikeastaan
yhden roolin mies. Suomen kansa muistaa hänet Tuntemattomasta sotilaasta, jossa hänen esittämässään upseerissa toteutuivat
kaikki miehisyyden ja suomalaisuuden ihanteet hyvin koskettavalla tavalla, ilman ihannekuvan kaunistelevuutta.
Kauko Kokkonen (1916 - 1992). - Tervetuloa aamukahville (1952). -
Kauko Kokkonen muistetaan teatterista, Radioteatterista ja elokuvista. Elokuvissa hän oli sivuroolien mies
ja erityisesti hänen osakseen lankesi usein poliisin rooli. Siksikin, että hän rotevatekoisena oli kuin passipoliisin perikuva.
Kokkosenkaan kohdalla pelkkä koko ei riittänyt hyväksi poliisiksi, vaan ensisijaisesti tarvittiin kuitenkin näyttelijän taitoja.
Pienessä luutatytössä (1958) Kauko Kokkonen esittää varmaankin Suomen valkokankaan sympaattisimman poliisikonstaapelin.
Aku Korhonen (1892 - 1960). - Asessorin naishuolet (1937). -
Aku Korhonen oli koomisista elokuvarooleistaan tunnettu kansansuosikki, mutta teki myös pitkän teatteriuran monipuolisena luonnenäyttelijänä.
Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa 33 vuotta ja esiintyi yli 70 elokuvassa.
Martti Kuningas (1933 - 1980). - Nuori mylläri (1958). -
Kuningas oli vielä teatterikoululainen, kun hän näytteli miespääosan Eskona vuoden 1957 elokuvassa Nummisuutarit ja tuli täten kansan tietoisuuteen.
Hän oli debytoinut valkokankaalla kaksi vuotta aiemmin Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Kuninkaan toinen miespääosa oli "Mylly-Penttinä" elokuvassa
Nuori mylläri (1958). Hänet nähtiin vielä sivuosassa elokuvassa Me (1961), mutta sen jälkeen hän palasi elokuvien pariin vasta 1970-luvulla.
Kuningas ajautui Nummisuutareiden tuoman sensaatiomaisen menestyksen vuoksi alkoholismiin ja hän kuoli 47-vuotiaana vuonna 1980.
Leevi Kuuranne (1915 - 1965). - Komisario Palmun erehdys (1960). -
Kuuranne esiintyi muun muassa Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys, jossa hän näytteli hovimestari ”Butler” Veijosta.
Muita tunnettuja rooleja olivat Kustaa IV Aadolf Edvin Laineen elokuvassa Sven Tuuva ja torikauppias Jormalainen Jack Witikan Pikku Pietarin pihassa.
Aku Käyhkö (1887 - 1945). - Tukkipojan morsian (1931). -
Aku Käyhkö esiintyi vuosina 1922–43 parissakymmenessä elokuvassa, pääosissa elokuvissa Kun isällä on hammassärky (1922) ja Meren ja lemmen aallot (1926).
Eino Palola kirjoitti nekrologissaan Helsingin Sanomissa, että Aku Käyhkö ei kauan viihtynyt samassa paikassa, samanlaisissa tehtävissä. Hän oli levoton
vaeltajaluonne, joka oli hakemassa uutta niin elämässä kuin taiteessakin. Tähän etsintään liittynee myös Käyhkön erikoinen "sivutoimi": vuodesta 1910 hän
oli kesäisin kylpylän intendenttinä Heinolassa, Terijoella, Savonlinnassa ja Iisalmessa (Runni). Aku Käyhkön serkku oli laulaja-näyttelijä Kauko Käyhkö.
*Kuvat All Rights Reserved. Luvan kuvien käyttöön on antanut: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI).
*Kari Uusitalo: Näyttelijäesittelyt
*Kalevi Koukkunen: Näyttelijäesittelyt
*Sisko Rytkönen: Näyttelijäesittelyt
*Wikipedia: Näyttelijäesittelyt
*Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja
*Peter von Bagh: Elokuvan historia
*The Internet Movie Database (IMDb)
Miestähdet 1.
© matkalyhty.fi