Suomen elokuvan miestähdet 2: H
Sasu Haapanen (1905 - 1986). - Niskavuoren Aarne (1954). -
Haapanen esiintyi noin neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina 1936–1962. Hän näytteli erityisesti herrasmieskonnia
ja sota-ajan elokuvissa venäläisiä roistoja. Sasu Haapanen on jäänyt ihmisten mieleen äänellään, erityisesti radion kautta.
Hänen käheä kertojaäänensä radion kuunnelmissa jäi oitis mieleen, kun sen ensimmäisenkin kerran kuuli.
Sakari Halonen (1923 - 1992). - Mitäs me taiteilijat (1952). -
Monissa 1950-luvun sotilasfarsseissa Halonen esitti usein nokkelaa, mutta yksivakaata alokasta. Hänen ainoa varsinainen
vakava elokuvaroolinsa oli kuolevan sotamies Eerolan osa Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955).
Kaarlo Halttunen (1909 - 1986). - Niskavuoren Heta (1952). - Halttunen esiintyi kaikkiaan 62 elokuvassa vuosien 1933–1973 aikana.
Kalevi Hartti (1927 - 1964). -
Kalevi Hartti oli elokuvanäyttelijä ja säveltäjä, joka tuli tutuksi Suomen kansalle erityisesti
Suomisen perhe -elokuvista. Lasse Pöysti on kuvaillut Harttia näin:
"Kalevi oli sellainen jännittävä vähän isompi veli. Hän
harrasti kilpapyöräilyä ja oli ennen kaikkea loistava jazzpianisti. Hänen musisointinsa tapahtui vaivattomasti ja nautinnollisesti."
Suomisen perhe -elokuvien jälkeen Hartin filmityöt jäivät taka-alalle säveltämisen vaihtuessa päätyöksi, ja
vuoden 1953 jälkeen hän esiintyi enää pikkurooleissa. Viimeiseksi elokuvaksi jäi Teerenpeliä (1963).
Kalevi Hartti sävelsi musiikin 12 elokuvaan.
Heikki Heino (1926 - 2003). - Onni etsii asuntoa (1954). - Heino esiintyi pitkään Radioteatterissa ja radioviihteessä.
Muuttaessaan Helsinkiin vuonna 1952 Heino alkoi saada elokuvarooleja, ensimmäinen niistä oli Valentin Vaalan ohjaamassa Kulkurin tytössä.
Heino esiintyi noin 20 elokuvassa, joista tunnetuimpia olivat Lumikki ja 7 jätkää, Hei, rillumarei!, Vääpelin kauhu sekä Pekka ja Pätkä miljonääreinä.
Heinon lupaavasti alkanut elokuvaura katkesi vuosien 1963–1965 näyttelijälakkoon.
Kauko Helovirta (1924 - 1997). - Sven Tuuva (1958). - Elokuvarooleja Helovirralla oli yli 30 aina vuodesta 1950 alkaen.
Hänen elokuvauransa ei painottunut kultakaudelle, sillä erityisen käytetty hän oli vasta 1970- ja 1980-luvulla.
Ensimmäinen rooli oli kuitenkin jo vuonna 1950 elokuvassa Härmästä poikia kymmenen, jossa Helovirta näytteli Isoo-Antin (Tauno Palo) isäänsä vastustavaa Janne-poikaa.
Vuosikymmenen lopulla (1958) alkoi yhteistyö Edvin Laineen kanssa elokuvassa Sven Tuuva, jossa Helovirta näytteli kapteeni Dunckeria. Helovirta kohosi Laineen "luottonäyttelijän"
asemaan.
Helovirta tunnetaan myös ääninäyttelijänä, erityisesti radiokuunnelmasta Knalli ja sateenvarjo.
Helge Herala (1922 - 2010). - Miljoonavaillinki (1961). - 1950-luvulta alkaen Helge Herala näytteli teattereissa
ja kymmenissä elokuvissa sekä esiintyi myös televisiossa. Elokuvassa hän oli ensimmäisen kerran vuonna 1950 ja elokuvarooleja kertyi 1950-luvulla kuusitoista.
Noiden aikojen elokuvatuotannon kiivaasta tahdista antaa hyvää kuvaa se, että pelkästään vuonna 1957 Helge Herala näytteli viidessä elokuvassa.
Hän oli naimisissa näyttelijä Marja Korhosen kanssa.
Paavo Hukkinen (1911 - 1988). -
Hukkinen teki vuosina 1937-1986 puolen vuosisadan mittaisen uran suomalaisen elokuvan palveluksessa järjestäjänä sekä sivuosien näyttelijänä eri yhtiöissä.
Paljon suomalaisen elokuvan kultakauden elokuvia nähneelle hän on
yksi tutuimmista kasvoista, vaikka hän ei pääosia esittänytkään. Olemukseltaan Paavo Hukkinen oli touhukas, joviaali ja eloisa.
Tunnistettuja sivuosasuorituksia hänelle kertyi yhteensä 101.
Hänet tunnetaan muun muassa monista sivurooleistaan Armand Lohikosken ohjaamissa Pekka ja Pätkä -elokuvissa.
Hugo Hytönen (1890 - 1944). - Eulalia-täti (1940). - Hytönen teki ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1934. Kaikkiaan niitä kertyi yli kolmekymmentä.
Hugo Hytönen sai yleensä näyteltäväkseen arvovaltaisia ja korkea-arvoisia liikemiehiä, tuomareita ja johtajia.
Mauno Hyvönen (1925 - 2021). - Omena putoaa (1952). -
Mauno Hyvönen oli suomalaisen televisioteatterin pioneereja: 1960-luvulta 1980-luvulle hän ohjasi kymmenittäin tv-näytelmiä ja -elokuvia, joista osa on kadonnut päällenauhoituksissa.
Elokuvien sivurooleja Mauno Hyvöselle kertyi yli puolensataa. Isoin rooli hänellä on Emilinä, lihakaupan myyjänä veijarielokuvassa Omena putoaa… (1952).
Hän esitti poliisia elokuvissa Alaston malli karkuteillä (1953) ja Varsovan laulu (1953) ja sotilasta elokuvissa Lentävä kalakukko (1953) ja Rintamalotta (1956).
Ekke Hämäläinen (1922 - 1981). - Onnelliset (1954). - Ekke Hämäläinen
loi merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa 1948–1974 sekä lähes neljässäkymmenessä elokuvassa. Hämäläisellä oli
urallaan moninaisia filmitehtäviä koreista sankariosista konnavivahteisiin rooleihin.
Hannes Häyrinen (1914 - 1991). - Poikani pääkonsuli (1940). -
Hannes Häyrinen oli Suomen tunnetuimpia ja arvostetuimpia koomikoita, joka näytteli sekä elokuvissa, teatterissa että televisiossa. Häyrinen teki viitisenkymmentä elokuvaroolia.
Hän oli elokuvanäyttelijöistämme valovoimaisimpia ja oli vahinko, että hän enimmäkseen joutui muutamien bravuurinumeroikseen
muodostuneiden alueiden ja tyyppihahmojen vangiksi. Elokuvissaan hän yleensä oli
kimeä-ääninen typerys tai nuori, epäonnisesti rakstunut toope. Niinpä hänen kykynsä traagisena näyttelijänä
pääsivät toteutumaan ainoastaan teatterin näyttämöllä.
*Kuvat All Rights Reserved. Luvan kuvien käyttöön on antanut: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI).
*Kari Uusitalo: Näyttelijäesittelyt
*Kalevi Koukkunen: Näyttelijäesittelyt
*Sisko Rytkönen: Näyttelijäesittelyt
*Wikipedia: Näyttelijäesittelyt
*Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja
*Peter von Bagh: Elokuvan historia
*The Internet Movie Database (IMDb)
Miestähdet 1.
© matkalyhty.fi