Rusakko eli peltojänis (Lepus europaeus)

Rusakko kuuluu jäniseläimiin, jänisten heimoon (Leporidae). Jäniksiä on maailmassa 11 sukua ja 61 lajia. Ne voidaan jaotella varsinaisiin jäniksiin ja kaniineihin. Suomessa on kolme jäniseläinlajia: rusakko, metsäjänis ja kaniini.

Rusakko on kymmenisen senttimetriä pidempi, kuin metsäjänis. Rusakon ruumiilla on pituutta 48 - 70 cm ja painoa sillä on 3,5 - 7 kg. Naaraat ovat keskimäärin uroksia painavampia, ja tämän on katsottu olevan yhteydessä niiden suurempaan ravinnon tarpeeseen raskauden aikana. Korvilla on pituutta 8,5 - 10,5 cm ja hännällä 7 – 13 cm. Rusakon raajat ovat pitkät ja ohuet, takaraajat paljon eturaajoja pidemmät.

Rusakon käpälät ovat hieman kapeammat kuin metsäjäniksen käpälät, jotka ovat aikojen myötä sopeutuneet paremmin lumessa kulkemiseen. Rusakolta puuttuu jänikselle tyypillinen lumijalka.

Rusakko. Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.

Rusakon karvapeite on kellanharmaa, päältä tummempi, alta vaaleampi, miltei valkoinen. Kupeet ovat erityisesti etuosassa lähinnä ruosteenkeltaiset. Korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä, ne ulottuvat eteen ojennettuina yli kuonon kärjen. Korvankärjet ovat mustat, lyhyen hännän yläpuolikin on musta ja alapuoli valkoinen.

Rusakko on talvella hieman vaaleampi ja harmaampi kuin kesällä, mutta näyttää suurin piirtein samanlaiselta kautta vuoden. Rusakkokin vaihtaa silti metsäjäniksen lailla kesäturkkinsa talviturkkiin, vaikka erot ovatkin pienet.

Pienillä poikasilla on otsassa usein valkoinen viiru, joka erottaa ne metsäjäniksen poikasista.

Rusakon kerrottiin yli sata vuotta sitten olevan rauhallisissa oloissa ihmisen mittapuilla arvioiden "hidas, kömpelöhkö ja laiska eläin", vastakohtana metsäjänikselle. Sen kerrottiin myös olevan riidanhaluinen ja voimakkaampana karkottavan metsäjäniksen ruokapaikoiltaan saloseuduille.

Äänet ja nopeus

Rusakko elelee hiljaisena, mutta vaaran uhatessa se kiljaisee kimeästi. Rusakko voi juosta tarvittaessa hyvin nopeasti, jopa nopeudella 70 km/t. Loikilla voi olla pituutta kolmisen metriä. Vaikkapa kettua paetessaan rusakko ei juokse suoraan, vaan siksakkia. Rusakon juoksu ei ole yhtä "pomppivaa", kuin metsäjäniksen.

Levinneisyys

Rusakko on alkujaan kotoisin Länsi-Aasian aroilta. Sieltä se levittäytyi jääkauden jälkeen Eurooppaan. Laji esiintyy koko Euroopassa, lukuun ottamatta Fennoskandian pohjois- ja keskiosia, Islantia, Länsi- ja Etelä-Irlantia sekä Sardiniaa ja Pyreneiden niemimaata, jossa sen korvaa kapinjänis.

Suomeen rusakko on levinnyt kaakosta 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Leviämistä edistivät muutamat Lounais-Suomessa 1900-luvun alussa toteutetut istutukset. Rusakoiden Suomen valloitusta seurattiin aikoinaan ajan lehdistössä tarkkaan. Monenlaisista rusakkohavainnoista esimerkiksi Kauvatsalla ihmeteltiin vuonna 1922 sitä, että rusakko piti makuupaikkanaan halkopinon päällystää. Karkusta kuulutettiin samana vuonna, että sikäläisen pappilan puutarhassa rusakot kävivät säännöllisesti pahanteossa. Ikaalisten ja Hämeenkyrön rajamailla nähtiin talvella 1918 rusakkojänis, joka herätti paikkakuntalaisten keskuudessa suurta huomiota suuren kokonsa ja ruskehtavan värinsä vuoksi. Näistä oudoista jäniksistä tuli kaiken aikaa ilmoituksia eri puolilta maata.

Ryssän jänikset

Rusakoita oli kahta laatua, istutettuja ja idästä rajan takaa omia aikojaan saapuneita, "yliloikkareita". Kansa nimitti rusakoita "ryssän jäniksiksi". Nimitys ei johtunut vain siitä, että rusakot tulivat Venäjältä, vaan myös siitä, että rusakoiden mielipaikkoja olivat lanttu- ja kaalimaat, "aivan kuten ryssien ainakin".

Metsäjänistä eli "valkojänistä" pidettiin maamme ikivanhana perintöasukkaana. Rusakkoa pidettiin sittenkin vieraana ja muukalaisena, jolle kansalaisoikeus kuuluisi vasta sitten, kun oltiin varmoja, ettei se työntänyt tieltään alkuasukasta. Rusakon runsastuminen alueella johtaa kuitenkin lähes poikkeuksetta metsäjäniksen taantumiseen. Rusakko ei kuitenkaan pysty tunkeutumaan lumisimmille ja metsäisimmille seuduille, jotka pysyvät aina myös tulevaisuudessa metsäjäniksen valtakuntana.

Nykyisin rusakko on Suomessa yleinen maan etelä- ja länsiosissa, Pohjanlahden rannoilla, jossa se on levinnyt Oulun korkeudelle ja itärajalla Kuusamoonkin saakka. Runsain rusakko on peltovaltaisimmissa osissa maatamme. Se kertoo siitä, että rusakko on ihmisen kulttuuriseuralainen. Rusakoiden runsauteen ja menestymiseen ovat vaikuttaneet muutokset sekä itse lajissa, että sen ympäristössä.

Elinympäristö

Euroopan suurista kasvillisuusvyöhykkeistä rusakko on levinnyt eniten lehtimetsiin, sekametsiin ja aroalueille. Rusakko viihtyy parhaiten avoimilla ja pensaikkoisilla viljelysalueilla, niityillä ja metsien reunoilla, mutta ei yhtenäisillä metsäalueilla. Laidunmailla rusakot välttävät laiduntavia eläimiä ja erään tutkimuksen mukaan 20 lehmää hehtaaria kohden pitää rusakot pois alueelta.

Rusakot vierailevat usein talojen pihamaillakin. Ennen muinoin ei ollut harvinaista sellainenkaan, että rusakko illan hämärissä livahti auki jääneestä tallin ovesta sisälle ruokailemaan.

Lisääntyminen

Rusakko on yksineläjä, mutta lisääntymisaikana se voi oleilla myös pareittain. Lisääntymisaika ajoittuu helmikuulta aina syyskuulle saakka. Rusakon lisääntymiskausi alkaa varhain keväällä. Kiima-aikana voi nähdä yhden tai useamman uroksen seurailevan naaraan jälkiä. Kiimaisen naaraan perässä juoksevaa urosjonoa kutsutaan "junaksi". Mikäli naaras on ehtinyt kauemmaksi, uros jäljittää sitä hajuaistinsa avulla.

Urokset voivat kamppaillessaan kohota takajaloilleen ja nyrkkeillä, sama tilanne voi olla edessä, kun uros kohtaa naaraan, joka ei vielä ole valmis paritteluun. Tappelupaikalle voi jäädä karvatukkoja.

Rusakoilla ei ole pesää, vaan poikaset syntyvät mikä minnekin. Rusakolle riittää "pesäksi" painauma tiheässä aluskasvillisuudessa, joka kuitenkin piilottaa sen hyvin. Talvisin rusakko viihtyy lumeen tekemässään matalassa syvennyksessä.

Rusakon leviämistä on edistänyt sen nopea lisääntyminen. Rusakon lisääntymiskyky on keskimäärin parempi, kuin metsäjäniksen. Rusakoilla on yleensä kaksi poikuetta, harvemmin kolme ja joskus jopa neljä. Poikasia kutsutaan syntymäajan mukaisesti "hankipojiksi ja sänkipojiksi". Kolmen poikueen tapauksessa synnytykset voivat tapahtua huhtikuussa, kesäkuussa ja elokuussa. Kantoaika on lyhyempi kuin metsäjäniksellä, 40 - 46 vrk. Poikasia on yleensä 2 - 4. Ensimmäisessä poikueessa on vain 1 – 2 poikasta, mutta loppukesällä poikasia saattaa syntyä kerralla viisikin.

Poikaset ovat hyvin varhain hyvin toimeliaita. Ne syntyvät karvaisina, silmät avoinna ja valmiina juoksemaan henkensä edestä jo muutaman minuutin kuluttua syntymästään. Heti synnytyksen jälkeen emo kuljettaa poikaset kauemmaksi, ilmeisesti siksi, että pedot eivät niin helposti löytäisi niitä. Poikasensa emo jättää yksitellen piilopaikkoihin, joissa se käy ruokkimassa niitä muutaman kerran vuorokaudessa. Naaras imettää poikasia kerran vuorokaudessa noin kahden viikon ajan. Poikasten ainoa suojautumiskeino on hyvä suojaväri ja piiloutuminen.

Rusakko elää 8 – 12-vuotiaaksi.

Sekamuoto

Rusakko ja metsäjänis risteytyvät keskenään. Sekamuoto on rusakkoa kellertävämpi, sen korvat ovat lyhyemmät ja hännän yläpuoli on harmaa. Risteymä on ainakin osittain lisääntymiskykyinen. Risteymien on havaittu parantavan lähinnä rusakkopopulaation sopeutumista levinneisyyden pohjoisilla reuna-alueilla. Metsäjäniksiltä saatu geeniaines auttaa rusakoiden mukautumista ympäristöolosuhteisiin.

Ravinto

Rusakon tärkeintä ravintoa ovat lukuisat viljelysalueiden heinät ja ruohot. Se vierailee mielellään vilja-, apila-, juurikas- ja perunapelloilla. Erityisesti talvella rusakko syö kernaasti puiden silmuja ja kuorta, myös hedelmäpuista. Talvella se kaivaa myös vihreitä kasvinosia lumen alta ja tulee halukkaasti apilaruokintapaikoille.

Rusakko on ravinnossaan ennen kaikkea peltokasveista riippuvainen ja runsaslumisina talvina se joutuu kovalle koetukselle. Se ei ole samalla tavalla sopeutunut kylmään ilmastoomme, kuin metsäjänis. Talvisin rusakko voi turvautua taimistoihin ja hedelmäpuihin ja omenatarhoissa se voi aiheuttaa suurta vahinkoa.

Kun rusakko levittäytyi maahamme, hedelmätarhojen omistajat vaativat sen täydellistä tuhoamista, syntyvien vahinkojen estämiseksi. Lehdissä annettiin monenlaisia neuvoja hedelmätarhojen suojelemiseksi. Yksi keino oli ruokkia rusakoita. Tarhojen ympärille tuli levitellä maahan, rusakon poluille nuoria haapoja. Rusakko nakertelee paljon mieluummin makeita haavan oksia ja jättää omenapuut rauhaan, joista se ei pidä laisinkaan yhtä paljon. Hyvä keino oli myös viskoa rusakoiden syötäviksi sinne tänne tarhan ympärille kaikenlaisia juurikasveja, turnipseja, lanttuja, nauriita, sokerijuurikkaita jne.

Uhat

Rusakon elämää uhkaavat luonnolliset uhat, ketut, sudet ja petolinnut. Uhkina ovat myös maatalouden muutokset, liikenneonnettomuudet ja sairaudet, sekä tietenkin metsästys.

Rusakon poikasia uhkaavat ja verottavat kulkukissat, kärpät ja jopa varikset.

Riistaeläin

Rusakko on riistaeläin, sitä metsästetään sekä turkin että lihan vuoksi, 65 000 – 90 000 vuosittain. Saaliin arvolla mitattuna se on viime aikoina noussut viiden tärkeimmän riistalajimme joukkoon.

Metsästäjän vetoomus rusakon puolesta

"Olkoonpa, että rusakkoamme paljosta moititaan ja sorretaan, hauska ja mielenkiintoinen eläin se joka tapauksessa on, ja jokaisen "Dianan palvelijan" velvollisuus on käydä sitä puoltamaan. Kun pidämme vaan suvun kohtuullisissa rajoissa, rajoittunevat sen aiheuttamat vahingot siksi pieniksi, että voimme sen synnit anteeksi antaa, ja sen sijaan, että sitä vihaisimme ja vainoisimme, koettaisimme sille valmistaa ainakin rauhallisen hääajan pitämällä koiramme ja piskimme arestissa. Syksyllä ja talvella saamme sitten vaivojemme korvikkeeksi monta hauskaa hetkeä, jotka se meille valmistaa." - (Metsästys ja kalastus NO4/1927)

Lähteet
*Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja, Tammi.
*Kodin suuri eläinkirja, Weilin+Göös.
*Luonnossa, Nisäkkäät, Weilin+Göös.
*Metsästys ja kalastuslehdet, 1920- ja 1930 luvuilta.
*Sonia Erikson, Hans-Georg Wallentinus: Luonto talvella (rusakon talviturkki), Gummerus.
*Luke: Rusakko.
*Suomen riistakeskus: Rusakko.
*Yle, Juha Laaksonen: Rusakko, metsäjänis ja kaniini, siinä kolme erilaista loikkijaa.
*Metsästäjä: Rusakon aikakausi
*Jahti: Suomalaisia riistaeläimiä: Metsäjänis ja rusakko