Runoaarteisto

Kauneimpia runoja tutuilta ja hieman tuntemattomammilta runoilijoilta.

Lähteelle - J.L. Runeberg, suom. P.J. Hannikainen

Sun kalvohos mä katselen
sä lähde päilyvä
ja näen kuinka vaihdellen
siell’ liikkuu pilviä.

Tuoss’ yksi on niin loistossaan
kun ruusun umpunen,
mut hetkisen se viipyi vaan
ja riensi eellehen.

Jo tuolla toinen kirkkaampi
kas kuin on välkkyvä!
Ah yhtä joutuin siirtyvi
se myöskin tiehensä.

Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain:
kuin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.

Linnun pesä

Tuolla kuulen ruikuttavan
pienen linnun oksalla,
surkeasti valittavan,
ikävä on raukalla.

Hällä oli pieni pesä
pajupensaan juurella,
missä hoiti pitkin kesää
lapsiansa rakkaita.

Mutta äsken sattumalta
kulki ohi poikanen,
hänpä kuuli pensaan alta
piipityksen pienoisten.

Eipä ollut pojan pahan
sydämessä sääliä,
tyytynyt ei katsomahan,
ryösti pienet pesästä.

Poies riensi poika konna
riemuellen teostaan.
— Emo raukka onnetonna
oksalle jäi suremaan.

Säkenet - A. Oksanen

Syksyn kolkko, synkkä ilta
kattaa kaupungin ja maan.
Raskahasti rannan aalto
vastaa kuusten huminaan.

Kuusten alla seisoo suojus;
sepä kattotorvestaan
sukkelasti suitsuttavi
säkeniä ilmahan.

Säkenet ne säihkyellen
tuulen kanssa tanssivat,
Heloittavat hetken äijän,
tuikahtavat, sammuvat.

Lämmintä ei niistä lähde,
vaikene ei valju yö.
Mut ne kertoo, kuinka siellä
ahkera on alla työ.

Kaikuvalla kalkkehella
seppä rautaa kuonnuttaa,
painavilla palkehilla
taaskin tulta tupruttaa.

Säkeniä uusi sarja
lentää yöhön sankeaan.
Kylän lapset seisottuvat
noita tuossa katsomaan.

Aurinkoinen aamu - Saima Harmaja

Vasta tänään säihkyssäsi,
aamu, huomaan hiljeten,
kuinka kuultava on käsi:
päivä paistaa läpi sen.
Syksyn kuina vuoteessani
maailmoita menetin.
Ihme – tänään kaukaistani
muistan mielin iloisin.

Kävellä jos aamun paloon
vierellänsä saisin nyt,
puistoon, missä lumivaloon
hukkuu rinteet häikäistyt.
Tutut oksat hohtaa tiellä
huurrehämyin siintävin.
Vielä varjommeko siellä
käyvät kevein askelin?

Taivaan armahdus on aamu
mulle, joka uinun näin,
vierelläni taudin haamu,
mutta kasvot päivää päin.
Käykää poven pohjaan asti,
sädemiekat taivaiset,
sinne, missä sokeasti
itää kuolon siemenet!

Helsingin Palvelijataryhdistyksen marssi - Hilja Liinamaa

Sä kuule pienet leirittyy
ja korvissas
soi kutsu kaunehin:
olot korjaa
ja itseäsi auta.
Nääs uhrauksin toimin
ja kaikin yhteisvoimin
sun elos määrän tapaa,
sun elos määrän tapaa.

Kas kaatuvi jo sorron kyy.
Suur’ voimakas
on silloin heikkokin,
ja orjaa
ei paina kahlerauta.
Ei käy hän yössä yksin
vaan aina käsityksin,
niin onnekas on ja vapaa,
niin onnekas on ja vapaa.



Väkijuomat pois. - Toivonliiton raittiuskasvatusta edistävä postikortti. - Kuva Museovirasto.

"Mun isäni on sotilas,
ja minä myötä niin.
Päämäärämmekin yhteinen:
yönvallan varuksiin!
Vaikk' emme kalpaa kannakaan,
sodimme sentään eestä maan:
Me Alkoholi-ruhtinaan
varustus vallataan".

Raittius kallis - Hilja Liinamaa

"Turmion tuopi,
tuskia luopi
viinojen vierivä virta.

Pois halut halvat,
luokaamme salvat
turmion tulvaa vastaan.

Raittius kallis
ompi, ken sallis
itsensä turmion kuiluun.

Siksipä meillä
ain’ elon teillä
raittius kallisna säily."

Pilvien paimen - Larin Kyösti

Pimpula, pampula paimen parka,
heitä jo mättäälle marjas
Hei rallalla lalalalla
heitä jo mättäälle marjas.

Missä on tuohinen torvesi poika
ja missä on ruskea karjas?
Hei rallalla lalalalalla
missä on ruskea karjas?

Pilvet on valkeita lampaita ne
ajan minä taivaan tarhaan.
Hei rallalla lalalalalla
ajan minä taivaan tarhaan.

Kultaportista hopeasillalle
karjani kulkevi harhaan.
Hei rallalla lalalalalla
karjani kulkevi harhaan.

Raitis hei

Raitis hei pilvetön
päivä kirkas' on.
Vuoret ja laaksot on
juhlapuvussaan.
Ken ei tahtois retkiellä
ääriin maailman,
nousta ilmaan vilppahaseen
vuorimaiseman.
La la lallallaa. La la lallallaa,
nousta ilmaan vilppahaseen
vuorimaisemaan.

Pieni sana - Uuno Kailas

Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.
En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.
Mut niinkuin vinha tuulenpyörre
kauas se kiidätti sydämeni.

Ken mulle lausuikaan sanan pienen sen.
En muuta kuullut, muuta en muistaa voi.
Mut niinkuin ylimmäisin tähti
lentänyt ois ohi sydämeni.

Vei laaksoon siniseen, yli vuorijään,
vei halki merten kuohujen huimimpain,
vei suutelemaan otsaa taivaan
tuskassa polttavan kaipauksen.

Laulu mummosta - Hulda Salmi

On mummon hapset harmaat
ja varsi vaipuva.
Sai kyynelehet karmaat
poskille uurteita.
On menneet nuoret voimat
ja kauneutensa.
Rikkaitten kirot, soimat
painavat poloa.

Ei jaksa enään raataa;
vaan armoleipää syö
ja siksihän he kaataa,
pois työntää, lykkii, lyö.
— Lapsensa orjan työhön
jo varhain viety on.
Jäi yksin vanhuusyöhön
tuo äiti onneton.

Tää vääryys herja, suuri,
häväistys heikkojen
on poistettava juuri
nyt työllä pienien.
On veljeys se taika,
johonka luotamme.
Ja uusi, uusi aika
se kuuluu köyhille.



Raitis nuoriso. - Suomen opiskelevan nuorison raittiusliiton vuosikirja no:2 vuodelta 1908. - Kuva Uudenkaupungin museo.

Nuorison raittiuslaulu - Hilja Liinamaa

"Me nuoret innoin puhtahin
ja kevät toivehin
nyt ääntä pyhää kuulemme
tuot’ ääntä tuntomme.

Me nuoret rinnoin rohkein
ja mielin vakaisin
ain’ tavat puhtaat pidämme
ja raittiit olemme.

Näin nuoriso kun kohoaa,
niin nousee Suomenmaa.
Kun nuoret suurta uskaltaa,
niin Suomi kukoistaa."

Elämän aamu - Heikki Puro

Ah, suloinen lapsuudenaikamme on,
vaikk’ köyhälistön lapsia liemme,
kun leipä ja suoja on puuttumaton,
niin leikkienpä alkaa elontiemme.

Ei huoletkaan mieltämme masentaa vois,
ja onnemme onkin se parhain;
jos myöhemmin huoltakin kohtalo sois,
niin iloja se tuokoon edes varhain.

Niin kaunis on elämän auringon koi,
se eteemme kultatoiveet kantaa.
Ah, jospa se kirkkaus kestäisi oi,
ja ilostaisi myöskin illan rantaa!

Mirri sairastaa - Samuli Suomalainen

Ikävän nyt kerron teille:
mirri sairastui.
Paha oli ilma eilen,
mirri vilustui.
Nyt on vaivaa ystävällä,
senhän arvaatkin,
kaikk’ on kipeänä hällä,
nenä, varpaatkin.

Minä häntä silittelin,
ei hän hyrrännyt.
Maidollakin mairittelin,
ei hän leikkinyt.
Äiti makkarankin osti,
mirrilleni vei,
mirri päätänsä vain nosti,
sanoi: kiitos, ei!

Viimein isän tohvelihin
mirri löysi tien,
Kävi siihen kyyryksihin
ystäväni pien’.
Ss, ss, lapset hiljaa aivan,
antaa maata vain;
uni huomiseksi vaivan
poistaa pienoltain.

Koululasten talvilaulu - Sakari Topelius

Nyt talvella muistaa
taas poikaset luistaa
ja suksilla suistaa
sievästi näin.
Ja hanki se nauskaa
ja jäätikkö rauskaa
ja kulku on hauskaa
hei edespäin.

Lum’hiutehet välkkää
ja kulkuset helkkää,
on riemua pelkkää,
nyt hulmutaan.
Mä valjastan varmaan
mun varsani harmaan,
vien siskoni armaan
kanss’ ajamaan.

Kun maan lumi peittää,
ja tuisku kun heittää
jo kasvoihin meitä
niin hauska on.
Kun joutuvi joulu,
ja loppuvi koulu,
niin kaikuvi laulu
taas suruton.

Tyynellä järvellä - J.H. Erkko

Nuo taivahan hopeavuoret
ja kultaiset kunnahat
syvyyden kirkkaudesta
niin tyyninä loistavat.

Ja syvyys rantojen partaat
niin kauniisti kuvastaa,
ett’ aivan henkeä hurmaa
tää armas aaltojen maa.

Tuon tahtoisi kaiken kauniin
mun sieluni omistaa
ja unhotuksien aaltoon
maan kurjuuden painaltaa.

Vaan noin sulorunsas rauha
kuin järvikin heijastaa,
se taisteluiden on tuoma
sit’ ilmaiseksi ei saa.

Vesipoikain laulu

Lauletaan nyt vedestä,
jota aina riittää.
Vaikka kuinka joisit sä
ei se lopu siitä.
Pikku Iidan jano on,
myöskin Kallen, Anteron.
Ahhah kuinka hyvältä
sentään vesi maistaa.

Kaivolle jo pikkumies
työstään kiiruhtaapi.
Työ se aina, senhän ties’
kädet mustiks’ saapi.
Senvuoks’ pikku ystävän
kiiruhdapas pesemään.
Siihenhän vain tarvitaan
saippuaa ja vettä.

Tuolla tulee Antero,
Esteri ja Liina.
Kasvot niinkuin aurinko
kiiltää puhtoisina.
Kukas teist’ ei tahtoisi
tulla yhtä puhtaaksi:
Plums, siis kylpyyn hypätään
onhan meillä vettä.

Vesipoikiahan me
ollaan tietystikin.
Puhtaaks’ iloiseksi se
tekee silmäsikin.
Hauskaa olla puhtaana,
kirkkaana kuin hopea.
Elämämme raitisna
ain’ on terveellistä.

Orpo - Hilja Liinamaa

Pien’ orpo hän maailman teille läksi
ja joutui vierasten käskemäksi,
On outoja katseet nuo.
Ei kenkään lohtua suo.

Mutt’ illoin tähtöset orpolasta
ne katsoo lempeesti taivahasta
kuin ystävät, kuiskien
kautt’ illan talvisen.

Ne kuiskii: rohkea, uljas ollos
sä kerta suureksi, lujaks’ tullos.
Ei silloin murhe näy.
Laps’ toivon siiville käy.



Toivonliitto - Kieltolaki.

"Mä olen pieni tyttö, mut Toivonliitossa
me alkoholin valtaa vastustamme.
Niin moni heikko kantaa sen peikon kahleita.
Mut onneksi meillä onpi tiedossamme,
ett' ihmistä se pettää kun lupaa riemujaan."

Toivonliitto taisteli kieltolain puolesta kauniiden raittiuskasvatusta edistävien postikorttien ja runojen avulla, mutta sen ponnistelut hukkuivat lopultakin pirtun ja pontikan kuohuihin. - Kuva Museovirasto.

Köyhäin lasten laulu - Hilja Liinamaa

Nyt ylös reippaasti
on meillä vastaisuus.
Ja kasvaessa meidän
se koittaa aika uus.

On vielä raskas käydä
niin monen elontie.
Mut kurjuudesta valoon
se vihdoin meidät vie.

Käy joukkomme se kerta
työn, toimen rintamaan
ei vuoksi voiton halvan
vaan aate johtonaan.

Pois puute, viha, vaino
ja leipää kaikille.
Uus’ nouskoon onnen aika
on aattehemme se.

Ruusu - Saima Harmaja

Väristen hurmaa kimalainen vaipuu
syvälle ruusun poveen loistavaan,
min kultaiseksi hehkutti jo kaipuu.
Sen syli aukee, heteet syttyy, taipuu,
ja lemmen tuoksu hienoin huumaa maan.

Mut vasta silloin täyttyy autuus mainen,
kun suven luoja, tulta-tuhlaavainen,
sun kerran halki kukkain tulla suo
luo ruusun, joss’ on mesi jumalainen.
Maan poika tulisin, se silloin juo!