Lyhtyjen historiaa

Lyhty on kiinteä tai liikuteltava valaisin, jossa valonlähde, kynttilä, lamppu tms. on pitimessä, jota ympäröi metalli- tai puukehys ja siihen kiinnitetyt lasi- tai jotkin muut seinät. Runoudessa suurin kaikista lyhdyistä on taivaan lyhty, aurinko. Yötaivaan lyhtyjä ovat kuu ja tähdet.

Ennen sähkön käytön yleistymistä 1900-luvulla, keinovalon aikaansaaminen perustui orgaanisten aineiden, kuten puun, öljyjen ja rasvojen, polttamiseen. Jos alkukantainen ihminen halusi nähdä ympäristönsä pimeän aikana, hän joutui pysyttelemään nuotionsa valopiirissä, myöhemmin opittiin käyttämään mm. öljylamppuja ja kynttilöitä.

Ensimmäiset kiviset rasvalamput ovat peräisin esihistorialliselta ajalta. Lyhtyjen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ja niitä on käytetty valonlähteinä eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Lyhtyjä ovat matkalyhty, myrskylyhty, navettalyhty, tallilyhty, rekilyhty, käsilyhty, taskulyhty, kynttilälyhty, katulyhty, kirkkolyhty, laivalyhty, palolyhty, merkkilyhty, sähkölyhty, vilkkulyhty ja saunalyhty. Erityisiä lyhtyjä ovat paperilyhty, jäälyhty, lumilyhty, joululyhty ja kurpitsalyhty.

Joulusaunan saunalyhty. - "Kun loikoilin siellä yksinäni leppoisassa löylyssä, pikimustat seinät ympärilläni, haudottu, tuoksuva vasta pääni alla ja vanha saunalyhty lattialla levitti himmeätä valoaan, tunsin oloni milteipä autuaaksi". - Maaseudun Tulevaisuus 31.12.1936.

Navettalyhty. - "Kiireisen touhun, kahvikuppien kalahtelun ja herkullisten tuoksujen keskellä Karja-Mari sytytti navettalyhdyn, kolusi maitokamarin puolelta kiulun ja tonkan esiin, lähtien lypsylle". - Jouluajan kertomus Juhlahetki, kirj. Anni Kaste, Joulutunnelma 1939.

Lyhtyjen kehitys on heijastanut teknologian, materiaalien ja kulttuuristen tarpeiden muutoksia. Tässä on yleiskatsaus lyhtyjen historiaan ja erityyppisiin lyhtyihin, joita on käytetty aikoinaan.



Kynttilälyhty. - Savuhatulla varustettu peltinen lyhty, jonka sivut lasia. Lyhtyä on käyttänyt Wasastjernan naisväki 1928 Helsingissä. Mamsellilyhty. Käyttäjiensä ja käyttötarkoitustensa myötä lyhdyt saattoivat olla karkeatekoisempia tai viimeistellympiä. Ylemmän luokan rikkaille naisille oli tarjolla omia, hienostuneempia ja kauniimpia lyhtyjä, mamsellilyhtyjä. Esimerkiksi Raahessa "pimiän aikaan neittyellä oli kädessään nk. mamsellilyhty, jonka kynttilä valaisi kulkijoiden tietä. Palvelija kulki mamsellilyhtyineen edellä valoa näyttäen". - Kuva Helsingin kansallismuseo.



Sokea ja lyhty. Veikon ja siskon aapiskirjassa vuodelta 1930 on ollut opettavainen tarina sokeasta ja lyhdystä.



Ratavartijan opaste- eli merkinantolyhty. - Kuvan ratavartijan lyhty 1910-luvulta. Opastelyhtyä käytettiin pimeän aikaan käsiopasteiden antamiseen junille. Lyhdyllä voitiin antaa opasteita punaisella, vihreällä tai valkoisella valolla. Päivällä käsiopasteet annettiin punaisella, vihreällä tai valkoisella opastelipulla, junanlähetyslevyllä tai käsivarsilla. - Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Lyhtyjen perushistoriikki

Varhaiset lyhdyt. - Ensimmäiset lyhdyt olivat todennäköisesti kivi- tai saviastioita, joissa poltettiin eläinrasvaa tai kasviöljyä. Näitä käytettiin jo kivikaudella.

Antiikin aika. - Antiikin Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa käytettiin metallisia tai keramiikkalyhtyjä, joissa poltettiin oliiviöljyä tai vahaa. Roomalaiset kehittivät myös käsikäyttöisiä lyhtyjä, joita voitiin kuljettaa mukana.

Keskiaika. - Keskiajalla lyhdyt olivat tärkeä valonlähde linnoissa, kirkoissa ja kodeissa. Niissä käytettiin usein kynttilöitä tai öljyä, ja ne olivat usein metallisia tai lasisia suojatakseen liekkiä tuulelta.

Renessanssi ja valistusaika. - 1500- ja 1700-luvuilla lyhtyjen suunnittelu ja materiaalit kehittyivät. Lasiset lyhdyt yleistyivät, ja niitä käytettiin katulamppuina ja sisätiloissa.

Teollinen vallankumous. -1800-luvulla kaasulyhdyt ja öljylamput yleistyivät, ja niitä käytettiin laajasti katujen ja kotien valaistukseen. Helsingin kaduille pystytettiin vuonna 1819 ns. sudensilmiä eli naurisöljylamppuja valaisemaan pimeitä katuja. Myös käsilyhtyjen käyttö oli tällöin yleistä. Abraham Gesnerin vuonna 1846 keksimä kerosiini- eli petrolilyhty oli valtava parannus valaistukseen. Valopetrolista käytetään nimitystä lamppuöljy. Paloöljy tuli käyttöön 1860-luvulla ja se syrjäytti nopeasti muiden öljyjen ja rasvojen käytön valaistustarkoituksiin.

Sähkön keksiminen ja sähkövalon yleistyminen 1900-luvulla vähensivät lyhtyjen käyttöä, mutta ne säilyivät tärkeinä hätävalonlähteinä ja ulkoilutilanteissa.

Joululyhty

Aivan oma, erityinen lyhtynsä on joululyhty. Jouluna lyhtyjä on käytetty perinteisesti kotien ja kirkkojen valaistukseen. Joululyhdyt ovat edelleen hyvin suosittuja, ja niitä käytetään koristeina sekä sisätiloissa että ulkona.

Lyhdyt Suomessa

Suomessa lyhdyt, joiden sisällä paloi kynttilä, olivat vielä 1700-luvulla säätyläispiirien muotivalaisimia, joita käytettiin saleissa ja porraskäytävissä.

Lyhdyt vakiintuivat meillä arkisiksi käyttövalaisimiksi varsin myöhään. Turun akatemian professori Kraftman julisti vuonna 1746 luennoillaan vaatimuksen, että jokaisessa talossa pitäisi olla ainakin kaksi lyhtyä: toinen tallia, toinen karjakkoa varten. Kului kuitenkin vielä useampia vuosikymmeniä, ennen kuin kynttilälyhty vakiinnutti asemansa.

Päre oli noina aikoina käytetyin valaisin ja kynttilöitä raaskittiin polttaa vain juhlapäivinä. Päreen käyttö virallisesti kiellettiin Suomessa vuonna 1810, mutta sitä poltettiin maaseuduilla vielä vuosikymmenien ajan. Kynttilälyhtyjä alettiin käyttää valaisimina 1850-luvulla, mutta aluksi vain varakkaammissa taloissa. Monissa taloissa syrjäisimmillä seuduilla ei kynttilälyhtyjä käytetty juuri koskaan, vaan siirryttiin suoraan käyttämään valopetrolilyhtyä, sitten kun se tuli mahdolliseksi.



Myrskylyhty. - Unkarissa valmistettu, öljykäyttöinen myrskylyhty. Myrskylyhdyt on yleensä valmistettu kestävämmistä materiaaleista, kuten metallista tai paksusta lasista, jotta ne kestävät tuulen, sateen ja muiden sääilmiöiden aiheuttamia rasituksia. Monet myrskylyhdyt on suunniteltu niin, että niiden painopiste on alhaalla. Tämä auttaa estämään lyhdyn kaatumista voimakkaassa tuulessa. Myrskylyhdyt ovat olleet tärkeä osa historiaa, erityisesti ennen sähkön yleistymistä. Niitä käytettiin merimiesten, kalastajien ja muiden ulkona työskentelevien apuvälineenä pimeällä ja myrskyisällä säällä.

Nykyään myrskylyhdyt voivat olla varustettu moderneilla valonlähteillä, kuten LED-valoilla, jotka ovat energiatehokkaita ja kestäviä. Nämä modernit versiot säilyttävät usein perinteisen myrskylyhdyn muodon ja käytännöllisyyden. Myrskylyhty on siis monipuolinen ja käytännöllinen esine, jolla on sekä historiallinen että moderni merkitys. Se symboloi ihmisen kekseliäisyyttä ja kykyä sopeutua haastaviin olosuhteisiin. - Kuva Suomen merimuseon esinekokoelma, Suomen kansallismuseo.



Lumilyhty. - Kansakoulun ainekirjoitussarjakuva, jossa opetetaan lumilyhdyn teko - ja kuinkas sitten kävikään. Aukusti Salo, Ainekirjoitussarjakuvia N:o 6, 1930-luku. - Kuva Möhkön ruukkimuseon kokoelma M, Ilomantsin Museosäätiö.

Erityyppisiä lyhtyjä

Öljylyhdyt. - Materiaalit: Metallisia tai keramiikkalyhtyjä, joissa poltettiin öljyä tai eläinrasvaa. Käyttö: Kotien, kirkkojen ja julkisten tilojen valaistus. Esimerkkejä: Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset öljylyhdyt.

Kynttilälyhdyt. - Materiaalit: Metallisia, lasisia tai puisia lyhtyjä, joissa poltettiin kynttilöitä. Käyttö: Kotien, kirkkojen ja ulkotilojen valaistus. Esimerkkejä: Keskiaikaiset kynttilälyhdyt, jotka olivat usein koristeellisia.

Suomessa tyypiltään vanhin kynttilälyhty oli puukehyksinen, ja siinä oli vain pienet valoaukot. Lasikin voitiin näissä ensimmäisissä lyhdyissä korvata sarvi- tai luulevyllä, tai sianrakolla. Sitten siirryttiin peltisiin ja lasisiin kynttilälyhtyihin. Kynttilälyhtyjä nimitettiin käyttötarkoituksensa mukaisesti eri tavoin, kuten sauna-, talli- ja navettalyhdyiksi.

Kaasulyhdyt. - Materiaalit: Metallisia lyhtyjä, joissa poltettiin kaasua. Käyttö: Katujen ja julkisten tilojen valaistus. Esimerkkejä: 1800-luvun kaasulyhdyt, joita käytettiin laajasti kaupungeissa.

Öljylamput. - Materiaalit: Metallisia tai lasisia lamppuja, joissa poltettiin öljyä. Käyttö: Kotien ja julkisten tilojen valaistus. Esimerkkejä: 1800-luvun öljylamput, jotka olivat suosittuja ennen sähkövalon yleistymistä.

Sähkölyhdyt. - Materiaalit: Metallisia tai muovisia lyhtyjä, joissa käytettiin sähkövaloa. Käyttö: Hätävalonlähteet, ulkoilutilanteet ja koristeelliset valot. Esimerkkejä: Modernit sähkölyhdyt, joita käytetään ulkoilussa ja hätätilanteissa.

Taskulyhdyt. - Pieniä, kannettavia lyhtyjä, joissa käytettiin kynttilöitä, öljyä tai sähkövaloa. Käyttö: Henkilökohtainen valonlähde, erityisesti ulkoilussa ja hätätilanteissa. Esimerkkejä: 1800-luvun taskulyhdyt, jotka olivat suosittuja matkailijoiden ja merimiesten keskuudessa.

Koristeelliset lyhdyt. - Materiaalit: Usein lasisia, metallisia tai puisia lyhtyjä, joissa oli koristeellisia elementtejä. Käyttö: Juhlat, seremoniat ja koristeellinen valaistus. Esimerkkejä: Japanilaiset paperilyhdyt (chochin) ja kiinalaiset lyhdyt, joita käytetään festivaaleilla.

Lyhtyjen historia on rikas ja monipuolinen, ja niiden kehitys on heijastanut ihmisten tarpeita ja teknologian kehitystä. Nykyään lyhdyt ovat edelleen tärkeä osa kulttuuria ja arkipäivää, erityisesti ulkoilutilanteissa ja hätävalonlähteinä.



Poika ja tallilyhty. - Ferdinand Georg Waldmüller, maalaus vuodelta 1825.

Raamatun lyhdyt

Raamatussa lyhtyjä ja lamppuja mainitaan usein sekä kirjaimellisesti että symbolisina kuvina. Niitä käytetään usein vertauksissa, jotka liittyvät valoon, valmiusasenteeseen ja hengelliseen valaistukseen. Jumalan sanaa verrataan lyhtyyn, joka valaisee tien. Lyhdyt ja lamput symboloivat usein hengellistä valoa, joka valaisee pimeyden ja johdattaa ihmisiä oikealle tielle.

Matkalyhdyt

Matkalyhdyt olivat keskeinen osa liikkumista pimeän aikaan ennen sähkövalon yleistymistä, erityisesti maaseudulla, jossa katuvaloja ei ollut. Niitä käytettiin sekä käsin kantaen että ajoneuvoissa, kuten hevoskärryissä ja hevosreessä. Tässä on tarkempaa tietoa matkalyhdyistä ja niiden käytöstä:

Matkalyhtyjen tyypit ja käyttö

Käsin kannettavat matkalyhdyt. - Rakenne: Nämä lyhdyt olivat usein metallisia, ja niissä oli lasinen suojus suojamaan liekkiä tuulelta. Lyhdyssä oli kahva, jotta sitä voitiin kantaa kädessä. Valonlähde: Kynttilä, öljy tai myöhemmin kaasu. Käyttö: Käsin pidettäviä lyhtyjä käytettiin kävelijöiden ja ratsastajien valaistukseen. Ne olivat erityisen tärkeitä pimeillä maanteillä ja poluilla.

Ajoneuvojen matkalyhdyt. - Hevoskärryjen ja hevosrekien lyhdyt: Nämä lyhdyt kiinnitettiin kärryihin tai rekiin tarjoamaan valoa ajajalle ja hevoselle. Ne olivat usein suurempia ja vankemmin rakennettuja kuin käsin pidettävät lyhdyt. Valonlähde: Öljy tai kaasu. Käyttö: Ajoneuvojen lyhdyt auttoivat näkemään tien ja varoittamaan muita liikenteen osapuolia lähestyvästä ajoneuvosta.

Kirkkomatkalyhty. - Läkkipellistä tehty, kauttaaltaan rei'itetty lyhty, läkkilyhty. Naiset käyttivät tällaisia lyhtyjä kirkkomatkoillaan. Läkkipeltisiä lyhtyjä kerrotaan juutalaisten myyneen Itä-Suomessa 1800-luvulla. Naiset ottivat peltilyhdyn mukaansa kirkkomatkoille ja laittoivat sen kirkossa hameiden alle lämmittämään! Lyhtyhän onkin muodoltaan kuin minikokoinen, pyöreä kakluuni. - Kuva Suomen kansallismuseo.

Liikkuminen pimeän aikaan.

Päiväsaikaan liikkuminen. -: Ennen sähkövalon yleistymistä liikkuminen tapahtui usein päiväsaikaan, jolloin valoa oli riittävästi. Pimeän aikaan liikkuminen oli vaarallisempaa ja hankalampaa, joten sitä vältettiin, ellei ollut pakottavaa tarvetta.

Majatalot ja yömaja. - Pitkillä matkoilla matkustajat pysähtyivät usein majataloihin tai muihin yömajapaikkoihin yöksi. Majatalot tarjosivat turvallisen paikan levätä ja ruokaa sekä hevosille rehua.

Hätätilanteet. - Jos matkustaja joutui liikkumaan pimeän aikaan, matkalyhdyt olivat elintärkeitä turvallisuuden ja navigoinnin kannalta. Niiden avulla voitiin välttää tienvarsien vaarat ja löytää oikea reitti.




Kynttilälyhty. - Lapset pitelevät kynttilälyhtyä Vantaalla, Håkansbölen kartanon aitan edessä. Kuvat on otettu Kartanon joulu -tapahtuman aikaan, joka järjestettiin Håkansbölen kartanolla 1.12.2024. - Kuvaaja Sanni Penttinen, Vantaan kaupunginmuseo.

Matkalyhtyjen merkitys

Turvallisuus. - Matkalyhdyt olivat tärkeitä turvallisuuden kannalta, sillä ne auttoivat välttämään onnettomuuksia ja löytämään tien pimeällä.

Sosiaalinen merkitys. - Matkalyhdyt olivat myös sosiaalinen symboli; niiden käyttö kertoi matkustajan varovaisuudesta ja valmiudesta liikkua pimeän aikaan.

Teknologinen kehitys. - Ajan myötä matkalyhtyjen teknologia kehittyi. Öljylyhdyistä siirryttiin kaasulyhtyihin ja lopulta sähkövaloon, mikä teki niistä tehokkaampia ja kätevämpiä.

Esimerkkejä matkalyhdyistä

Käsilyhdyt. - Pieniä, kannettavia lyhtyjä, joita käytettiin kävelijöiden ja ratsastajien valaistukseen.



Kiesilyhdyt. - Nämä lyhdyt asetettiin hevosvaunuihin, niille varattuihin reikiin pystyyn tappinsa varaan. Nämähän muistuttivatkin muodoltaan jo hieman kuin auton valoja. Materiaaleina metalli ja lasi, ajankohta 1900-luvun alku. - Kuva Suomen metsämuseo.

Ajoneuvojen lyhdyt. - Suurempia ja vankemmin rakennettuja lyhtyjä, jotka kiinnitettiin hevoskärryihin ja -rekiin.

Kaasulyhdyt. - 1800-luvulla kehitetyt kaasulyhdyt, jotka olivat kirkkaampia ja tehokkaampia kuin öljylyhdyt.

Matkalyhdyt olivat siis keskeinen osa liikkumista pimeän aikaan ennen sähkövalon yleistymistä. Niiden avulla matkustajat pystyivät liikkumaan turvallisesti ja tehokkaasti, ja ne olivat tärkeä osa arkipäivää sekä maaseudulla että kaupungeissa.



Romanttinen lyhty. - Lyhtyjen - olivatpa ne sitten mitä lyhtyjä hyvänsä - valo mielletään aidoksi, lämpimäksi, tunnelmalliseksi ja romanttiseksi. Lukemattomat romanttiset parit ovat viettäneet aikaansa ja vannoneet toisilleen ikuista rakkauttaan katulyhtyjen alla.

Lähteet
*Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri, WSOY 1998
*Historillainen sanomalehtikirjasto
*History of Lanterns
*Spectrum, WSOY
*Finna
*Fokus, Otava
*Facta, WSOY

Siihen aikaan, kun isä lampun osti - Juhani Aho

Öljylamppu oli aikoinaan outo ja ihmeellinen kapistus. Juhani Ahon aikoinaan jokaiselle suomalaiselle ja useille sukupolville tutussa lastussa lamppua esitellään näin - lastun alkuosa:

Siihen aikaan, kun isä lampun osti, sanoi hän äidille näinikään:

—Äiti hoi, kuulehan, eiköhän ostettaisi lamppua meillekin.

—Mitä lamppua!

—No, etkö sinä tiedä, että kirkonkylän kauppamies on Pietarista tuonut semmoisia lamppuja, joista yksi näyttää enemmän kuin kymmenen pärettä. Jo ovat pappilaankin semmoisen ostaneet.

—Onko se semmoinen, että, kun se keskellä huonetta palaa, näkee joka nurkassa lukea melkein kuin selvällä päivällä?

—Se se on, ja siinä palaa öljy, eikä tarvitse muuta kuin sytyttää iltasella, niin se palaa sammumatta, vaikka aamuun asti polttakoon.

—Mutta mitenkä se märkä öljy palaa?

—No, mitenkäs viina palaa?

—Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon, kun viina syttyy palamaan, ei se sammu vedelläkään.

—Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä ja tuli on myöskin.

—Lasin sisässä! Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla, eikö se poksahda rikki?

—Tuliko?

—Ei, vaan lasipa.

—Poksahda rikki! Eikä poksahda, kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.

—Tultako vääntää, elä—elä, mitenkä sinä tulta väännät!

—No, ka, kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee, siinä on niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kun vasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin se sammuu.

—Vai sammuu, mutta en minä sitä nyt ymmärrä, vaikka kuinka selittelisit, mitä lienee niitä uusmuotisia herrain laitoksia.

—Kyllä sitten ymmärrät, kun saat nähdä, jahka minä sen ostan.

—Paljonko se maksaa?

—Seitsemän ja puoli markkaa, öljy erittäin, ja sitä saa markalla kannun!

—Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän saa jo pärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitä kiskoo, ei mene penniäkään hukkaan.

—Ei lampussakaan hukkaan mene, ja maksavathan ne metsätkin, eikä meidän maalla enää niin joka paikasta pärepuita otetakaan; pitää etsiä ja vedättää korven taustalta asti tänne suohautaan, ja sieltäkin jo kohta ovat lopussa.

Äiti kyllä tiesi, etteivät pärepuut vielä kuitenkaan niin yht'äkk taida loppua, koskapahan siitä tähän asti ei ole mitään kuulunut, mutta että nyt vain piti se syyksi sanoa, kun lamppua teki mieli. Mutta ei se äiti siitä asiasta kuitenkaan sen enempää sanonut, sillä isä olisi saattanut suuttua. Ja koko lamppu olisi ehkä sitten saattanut jäädä näkemättä ja ostamatta.

Taikka olisivat johonkuhun muuhun taloon ennen ennättäneet lampun ostaa, ja kohta olisi koko pitäjä puhunut, että se talo oli, pappilaa lukuun ottamatta, ensimmäinen, jossa alettiin lamppua polttaa. Näin se äiti ajatteli sitä asiaa ja sanoi sitten isälle, että "osta sitten vain, jos mieli tekee, sama kai minulle on, mikä palaa, pärekö vai muu öljy, kunhan vain kehrätä näen. Milloinka sinä sen sitten ostaisit?"