Kuva yllä Copyright © Ninara - Creative Commons.

Kansanpuvut eli pitäjänpuvut

Suomen kansanpuvut, joita kutsutaan myös pitäjänpuvuiksi, ovat perinteisiä asuja, joita käytettiin maassamme maalaisväestön parissa ennen valmiina ostettujen muotiasujen yleistymistä. Kansanpuvut ovat syntyneet eri puolilla Suomea ja edustavat alueellista identiteettiä ja kulttuurista perintöä. Näiden pukujen historia ulottuu usein satojen vuosien taakse, ja ne ovat kehittyneet ajan myötä erilaisten vaikutteiden myötä.



Hämeenmaan pukuja - kansanpukuja Someron pitäjästä. - R. W. Ekman, alkuperäisen kuvan tekijä ; Alfred Liewendal, kaivertaja 1867. Kuva Museovirasto.

Kansanpuvut olivat aluksi arkivaatteita, joita käytettiin päivittäin. Puvut valmistettiin käsin kotona käyttäen paikallisesti saatavilla olevia materiaaleja, kuten villaa, pellavaa ja hamppua. Jo 1700–1800-luvuilla Suomessa talonpoikaisväestön käytössä olleet kansanpuvut olivat upeita käsityötaidon osoituksia.

Ne syntyivät pääosin 1700-luvulla siksi, että kontaktimahdollisuudet pitäjästä pitäjään vaihtelivat ja siksi uutuuksia omaksuttiin eri pitäjissä eri aikoina ja eri tavalla. Kullakin alueella oli omat tapansa valmistaa ja koristella vaatteita, mikä johti erilaisten pitäjänpukujen syntyyn.

Jokaisella suomalaisella pitäjällä oli omat pukunsa, jotka erosivat toisistaan väreiltään, kuvioiltaan ja tyyliltään. Esimerkiksi Hämeen, Karjalan ja Pohjanmaan puvut olivat hyvin erilaisia. Nämä erot heijastivat paikallisia tapoja, uskomuksia ja ympäristöä.



Karjalainen akka. - Suomalaisuuden edistäjän, Carl Axel Gottlundin (1796 - 1875) kirjassa Otava vuonna 1831 julkaistu värillinen litografia karjalaisnaisesta, kuvastaa alkavaa Itä-Suomi -romantiikkaa ja karelianismia.

1800-luvulla, kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, kansanpuvut alettiin nähdä tärkeänä osana suomalaista, kansallista identiteettiä. Kansallisromantiikan aikana kansanpuvut nousivat suosioon, ja niitä alettiin käyttää erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa.



Kivennavan naisen äyrämöispuku; punainen villakankainen hame; naisen kansanpuku. - Kuva Lappeenrannan museot.

1800-luvun alkupuolella yleinen muoti sai yhä lujemman otteen, ja paikallisista puvuista alettiin luopua rintamailla. Seurasi pukeutumisen suuri yhtenäistyminen ja tasoittuminen. Länsi- ja Etelä-Suomen maalaisväestö jäljitteli yhä enemmän kaupunkilaisten pukeutumista ja pitäjänpukujen käyttö väheni. Karjalassa ja Pohjanmaalla pitäjänpuvuissa pitäydyttiin kuitenkin vielä tuolloinkin.



Kaukolan kansanpukuja. - Magnus von Wright kävi Etelä-Karjalassa vuonna 1860. Hänen matkansa kulki Ruokolahden, Kurkijoen ja Jaakkiman kautta Räisälään. Matkalla laatimiensa luonnosten pohjalta hän kokosi pukukuvat akvarellisarjaksi. Von Wright keskittyi yksinomaan pukujen ja niiden yksityiskohtien kuvaamiseen. - Kuva Museovirasto.

Karjalassa vanhat pukuparret pysyivät käytössä paikoitellen aina 1900-luvun alkuun saakka.

Kansanpukujemme jaottelua

Suomen kansanpuvut voidaan jakaa Etelä-Karjalan äyrämöispukuihin, joissa on yksityiskohtia pakanuuden ajalta ja joissa on myös slaavilaisia aineksia, sekä muualla Suomessa käytössä olleisiin kansanpukuihin, joissa on piirteitä läntisistä säätyläispuvuista. Läntiseen pukutyyppiin kuuluivat myös Etelä-Karjalan savakkopuvut. Kolmannen ryhmän muodostavat suomenruotsalaiset kansan- ja kansallispuvut.

Äyrämöisnaisten puvuille olivat tunnusomaisia yksivärinen olka- tai vyötäröhame ja ruudullinen hurstuthame, olka- ja hartiavaippa, vaalea sarkainen rohkamoviitta, kirjaillut rekkopaita ja esiliina, valkea huntu tai venäläisperäinen sorokka. Äyrämöismiesten sarkapuvun housut olivat pitkät.

Savakoiden naistenpukuihin kuuluivat pystyraitainen, monivärinen hame, valkea esiliina ja myssyn tapainen tanu. Länsi-Suomessakin hameet olivat 1700-luvulta lähtien monivärisiä ja pystyraitaisia. Vyötäröhameen kanssa käytettiin liiviä. Vaimojen päähineenä oli tanujen ohella tykkimyssy.

Länsisuomalaiset miehet käyttivät 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa tavallisesti säämiskäisiä polvihousuja ja pitkiä sukkia. Piikkopaita säilyi työasuna pitkään 1800-luvulle. Naisten juhlapukuun kuuluivat 1800-luvulla solkikengät.

Kansanpukujen käytöstä luovuttaessa 1800-luvun loppupuolella virisi Suomessa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa harrastus kansanpukuja kohtaan. Niitä alettiin valmistaa vanhojen mallien mukaan juhlakäyttöön ja nimittää kansallispuvuiksi.



Rekkopaita. Naisen pitkä paita, jonka alaosa vyötäröstä karkeaa harmaata rohdinpalttinaa. Alaosa on ommeltu neljästä osasta siten, että sivuilla on alaspäin levenevät kaitaleet. Hihat ohutta valkoista pellavapalttinaa. - Kuva Suomen kansallismuseo.

Äyrämöispuvut. - Äyrämöiset olivat Karjalan kannaksen alkuperäisväestöä, uskonnoltaan ortodokseja tai luterilaisia. Äyrämöispuvuille tunnusomaista on rekkopaidat. Rekko on kooltaan vaihteleva, monivärisillä langoilla kirjottu paidan etumus, jonka koko ja tekemisen tapa vaihtelivat alueittain. Äyrämöishameet ovat yksivärisiä ja niiden helmaa koristaa verkakaitale. Äyrämöispuvuissa ei ole liivejä. Rekkopaidan päälle puetaan kesällä valkea pellavainen, edestä avoin kostuli, jonka etureunat ja kaulus on kirjottu. Äyrämöispukuihin kuuluu myös koristeelliset esiliinat.

Savakkopuvut. - Savakot olivat 1600-luvulta alkaen Savosta päin Kannakselle muuttanutta lisäväestöä. Savakkopuvut ovat ulkonäöltään pelkistetympiä kuin äyrämöispuvut. Savakkopuvuille on tyypillistä vetopoimutetut hamekankaat, sinivoittoinen väritys ja suoralinjaiset liivit. Kirjonta ja koristelu on pientä.



Runonlaulaja Larin Parasken käyttämä päähine, sorokka eli harakka. - Kuva Museovirasto.

Sorokka. - Karjalaisen aikuisen naisen huivimainen päähine, jonka otsamus on koristeltu näyttävin kirjonnoin tai reikäompelein. Etelä-Karjalan ja Laatokan karjalan ortodoksivaimojen päähine oli sorokka, joka vihittäessä asetettiin aviovaimon päähän.

Hurstuthame. - Hurstut on joissakin karjalaisissa kansallispuvuissa käytetty suorakaiteen muotoinen kangaspala. Hurstuthameet ovat ilmeisesti kehittyneet avohameista, jotka olivat yleensä ruudullisia. Ruudullinen hurstuthame kuuluu kansallispuvuissa ainakin Koiviston, Kuolemajärven ja Rautjärven naisen kansallispukuihin.



Naisten päähine, tanu, joka on tehty valkoisesta puuvillakankaasta ja koristettu kirjonnalla. Tanu on sivulta suorakaiteen muotoinen, hyvin kapea ja takaosastaan hieman korkeampi. Päässä pidettäessä tanu peittää vain hiusten jakauskohdan ja korkein kohta osuu päälaen kohdalle. - Kuva Suomen kansallismuseo.

Tanu eli liinalakki. - Valkoisesta pellavapalttinasta tehty myssy, jonka etureunassa usein pitsi.



Kovitettu tykkimyssy, jonka päällinen on kermanväristä silkkikangasta ja vuorikangas kukallista puuvillakangasta. Myssyn takaosassa, alareunassa keskellä oleva rusetti on leveää, vaaleanpersikanväristä kudottua nauhaa, jossa on runsas kukkakuviointi. - Kuva Suomen käsityön museo.

Tykki- eli koppamyssy. - Paperista kovittamalla tehty pyöreäkupuinen, tavallisesti silkillä päällystetty myssy. Myssyyn kuului silkkirusetti taakse ja pitsi eli tykki eteen. Myssyissä on erilaisia alueellisia ja ajallisia muotoja.

Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Kansallispuvut

Kansallispuku on vieläkin hienompi, juhlatilaisuuksissa käytettävä versio kansanpuvusta. Kansallispukuja käytetään nykyisin esimerkiksi häissä, syntymäpäivillä, rippijuhlissa, lakkiaisissa, koulujen, seurojen ja yhdistysten juhlissa ja jopa hautajaisissa. Suomessa on nykyisin yli 400 kansallispukua, joista Suomen Kansallispukuneuvosto on hyväksynyt yli 100. Suomen Kansallispukuneuvosto lakkautettiin 2010 ja sen työtä jatkaa Suomen kansallispukukeskus.

Kansallispuvut ovat siis pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka oli kansallisromantiikan aikaa.



Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Kansallispuku muodostuu hameesta tai housuista ja paidasta ja tärkeässä asemassa kokonaisuudessa ovat myös asusteet. Kansan- ja kansallispuvuilla ei ole osoitettu vain kantajansa asuinpaikkaa, vaan sillä on viestitty myös siviilisäädystä ja varallisuudesta. Päähineet osoittivat siviilisäädyn js uskonnon. Varallisuus puolestaan on käynyt ilmi siitä, miten paljon puvussa on käytetty silkkiä, verkaa ja ostopitsiä.



Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Kansallispuvut eivät ole vain kauniita. Ne myös herättävät yhteisöllisyyden tunnetta sekä yhteyden esivanhempiin ja omiin juuriin. Kansallispuku myös antaa kantajalleen ryhdikkään olon ja saa hänet tuntemaan itsensä kauniiksi.



VR Rengasmatkat -juliste. Julisteen valokuvan on ottanut valokuvaaja Fred Runeberg, joka oli Suomen ensimmäisiä mainoskuvaajia. - Kuva Suomen Rautatiemuseo.

"Suomen kansanpuvut ja kansallispuvut ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä, ja niiden historia ja nykytila kertovat paljon suomalaisesta identiteetistä ja yhteisöllisyydestä."

Lähteet
*Suomen kulttuurihistoria 2 Tunne ja tieto: Vaateparsi uudistuu - Tammi
*Suomen kansallispukukeskus
*Suomen Kädentaidot: Kansallispuku elää
*Apu: Kansallispuku: Näin sitä saa ja ei saa käyttää
*Suomen käsityön museo: Karjalaisia kansallispukuja
*Tietokirstu: Erikoissanasto
*Räisälän vanhat puvut ja asut
*Wikipedia
*Spectrum, WSOY
*Finna
*Fokus, Otava
*Facta, WSOY